Aamu alkoi reippaasti Prismassa: 6 kauppakassia ja pihakukat (jotka aioin istuttaa ennen vieraiden tuloa - en ehtinyt). Kokki, kondiittori, siivooja, tiskaaja, lapsenhoitaja, pyykkäri. Siinä muutama tämän päivän rooleista, joita vedin siihen saakka kunnes simahdin täysin ja huusin lapselle. Mutta minkäs voit! Kuuden hengen ruoat ja koko viikon pyykit, sekä talvitäkkien pesu hellepäivän kunniaksi... Arki käy työleiristä. 

Mies nukutti lasta äsken, ja sain käydä rauhassa suihkussa tässä illalla. Tyytymättömyys vaan viipyi kropassa ja olin katkera koko elämäntilanteesta. En jaksaisi millään poikamme uhmaa ja kaikkia käytännön askareita. En ole nyt sillä itsetuhoisella kaarella, millä liikuskelin hoitovapaalla, mutta tyytymättömyys pitää kehossani sitkeästi majaa.

Mietin hetken aikaa, millä saisin oloni paremmaksi. Kuntoiluun ei energiataso riittänyt eikä viinihumalakaan kiehtonut. Joten venyttelin! Tein olohuoneen matolla kaikki venytykset mitä mieleen juolahti jaloista ojentajiin ja niskaan. En jaksanut pitää venytyksiä kuin 30 sek kutakin, mutta oli siitä apua. Palasin omaan kehooni semmoisena kuin sen tunnen, ja "piru" lähti olkapäältä.

Tuo piru-kielikuva on minusta aika kulunut - kaikissa piirretyissäkin on se enkeli ja piru vastaparina. Ehkä joogaguru Kylli Kukkin käyttämä sana kriitikko kuvaa sitä pirua piirun verran paremmin. Se kriitikko ilmestyy usein siihen korvan juureen, kuiskailemaan myrkyllisiä ajatuksiaan jo heti aamusta. Todiste tästä on se, kun katson aamulla itseäni peilistä inho silmissäni ja mies toteaakin, että olet kaunis. Kriitikko olkapäällä saa turpiinsa - ja olen hetken tyytyväinen peilikuvaani - kunnes kriitikko kiipeää takaisin päivän aikana. Illalla olkapäitäni särkee, kun olen kantanut tuota ilkimystä ympäri kaupunkia mukanani.

Saa nähdä millainen yö tästä tulee. Ei kriitikon vuoksi, vaan naapurin. Rivitalossamme on muutoin hyvin rauhallista, mutta nyt on koulu päättynyt ja lakin saanut naapurinvesseli pisti pystyyn kotibileet - joista ilmoitti vasta iltakymmeneltä rimpauttamalla reteesti ovikelloa. Toisaalta sääliksi käy: Itse olin lakkivaiheessa asunut jo kolme vuotta omillani, ottanut ilon irti Vaasan opiskelijaelämästä, ja valmistauduin täysillä yliopisto-opintoihin. Naapurin jampan pitää ruveta nyt etsimään itsellensä kallista asuntoa pk-seudulta, jos aikoo itsenäistyä. Enkä ole kuullut mitään hänen muista tulevaisuudensuunnitelmistaan. No... vaikka toivon hänelle hyvää, toivon myös, että hän muuttaa tuosta pian pois. Bassonjytä ei ole hauskaa seinän läpi kuunneltavaa. Been there, done that. Nyt olen keski-ikää lähestyvä perheenäiti, joka on pessyt tänään viisi koneellista pyykkiä.