Minulla tulee joskus suuri avokadohimo. Niiden silkkinen koostumus, pehmeä maku ja tapa miten niitä syödään (lusikalla suoraan kuoresta) ovat mieleeni.  Koska tämä himoni on yksi harvoista terveellisistä ruokahimoistani, ostin tänään katkarapusalaatin lisukkeeksi kaksi avokadoa.

Menin nämä päivälliseväät kassissani roolipelaamaan, ja pelinjohtajan kaapeista löyty kyytipojaksi yllättävä lisä: pippurimyllyn tapaisesta suolamyllystä ripotettavaa karkeaa erikoissuolaa ja luomuoliiviöljyä. Varsin maukas yhdistelmä! 

Avokado oli varmaan tullut mieleeni pitkästä aikaa luettuani muutaman sivun James A. Duken kirjaa Parantavien ruokien opas. Siellä sitä suositellaan mm. iho-ongelmiin ja korkean kolesterolin hoitoon. Tuon oppaan sain pari viikkoa sitten Fredrikan Lähde -nimisestä ravintolasta Porvoosta. Heidän kierrätyskirjahyllynsä oli täynnä kaikenlaista mielenkiintoista, josta ehkä kerron tässä blogissa myöhemmin. 

Tuo Fredrikan Lähde on varsin hyvä ruokapaikka, sillä siellä on hyvin luonnonmukaista ja maukasta kasvisruokaa. Siellä on myös töissä samanlaisia rentovartisia ja hyvinvoivia tyyppejä kuten roolipeliryhmämme pelinjohtaja ja hänen puolisonsa. Ehkäpä kasvisruoassa on juuri sitä taikaa mitä etsin elämääni... Tuskin voin uskoa että olen itse ollut lakto-ovo-vegataristi 16-24-vuotiaana. Tosin silloin se oli vähän kuin marsun hoito 5-vuotiaana: vähän sinne päin. Elämäntavakseni siitä tuskin olisi, koska olen niin mukavuudenhaluinen, mutta olipa silloin 25-vuotiaana kolesterolit kohdallaan. Nyt en ole niitä kuuteen vuoteen uskaltanut mittauttaa.