(Voi, olin saanut ensimmäisen kommenttini! Lämmitti sydäntä! Kiitos paljon :) )

Tällä kertaa päivä on kulunut pitkien kokousten keskellä, mutta pidin taas kännykkääni herättämässä tunnin välein. Aina en ehtinyt vetreyttää kehoa kuin muutaman hartiapyörityksen verran, mutta teki se sekin vähä terää. Mutta tuli kyllä syötyä yksi jos toinen kokouspulla tänään... Ehkä vietän joku päivä yhden vehnäjauhottoman torstain tai vastaavaa, saa nähdä. Vehnäjauho on minulle sokerin ohella yksi tärkeimmistä elintarvikkeista, jos nyt vähän liiottelen.

Päivä alkoi kuitenkin hyvin, sillä kaivoin muistin sopukoista tiibetiläisen aamutervehdyksen liikkeet. Olen venytellyt 18-vuotiaasta lähtien joka ilta niskan, mutta aamuvenyttelyihin en ole vielä saanut vastaavaa rytmiä. Yritin alkuvuodesta 2007 aloittaa jokaisen lokakuisen aamun tiibetiläisellä tyyneydellä, ja onnistuinkin siinä ehkä viikon verran. Repsahdus seurasi, mutta keho muistaa vielä liikesarjan.

Asiaan kuuluisi, että jokaista "asanaa" (tiibetiläisillä on varmaan joku oma hieno sana) pidetään 10 minuutin verran staattisesti yllä. Eli ei muuta kuin hengitellä, oli asento miten hankala tahansa. Tätä en tietenkään jaksa tehdä, kärsimätön ja huonokuntoinen kun olen. Mutta olen huomannut, että tämä liikesarja piristää enemmän kuin kahvi - kun vaan jaksaa tehdä sen. Yritin googlettaa jotain videota tai muuta ohjetta, josta selviäis harjoituksen luonne, mutten löytänyt mitään osuvaa. Itse opin rutiinin aikoinaan tutun kirjasta (en valitettavasti muista sen opuksen nimeä), ja olen muokannut sitä sen jälkeen notkeuteeni sopivaksi. Mutta se menee suurin piirtein näin:

- Aloita risti-istunnassa, kädet 90 asteen kulmassa sivuilla - kuin nostaisit "sarjakuvamaisesti" painoja, mutta käännätkin kämmenet päätäsi kohti. Istu tässä asennossa, kunnes kehosi on herännyt unesta. Älä pinnistele. Pidä vaan käsivarret paikoillaan rentoina.

- Vie kädet yhteen pään päälle namastemaisesti (eli yhdessä kuten japanilaiset sanoisivat kiitos) ja kurota ylös niin pitkälle ylös kuin yllät. Tuo ne sitten yhdessä alas sydämesi eteen.

- Kallista istuessasi ylävartaloasi taakse selkä mutkalla ja vie käsiä (samassa asennossa kuin äsken) eteen niin pitkälle kuin voit, mutta pidä tasapaino.

- Heijaa sitten itsesi kerralla eteenpäin ja anna käsien ottaa (yhä sama namaste-asento) tukea matosta/lattiasta ja liu'u "lapsiasentoon": kädet yhdessä pään yläpuolella maassa, otsa maassa ja jalat yhdessä jalkaterästä, mutta muuten auki sammakkomaisesti miten parhaimmalta nyt tuntuu (ei mitään pingotusta tässäkään kohtaa).

- Nouse nelinkontin. Tee muutama "kissamainen venytys" siinä asennossa, selkä pyöreäksi ja takaisin, ja herättele näin selkärankaa.

- Ota sitten joogasta (ehkä) tuttu koira-asento eli tue kädet lattiaan, nosta peppu ylös ja nouse päkiöille niin että muodostat lattian linjan kanssa kolmion (tai ainakin yrität).

- "Tepsuttele" sitten käsillä jalkoja kohti (vaativa kohta tätä harjoitusta!), ja tunne miten viimeiset siirrot herättävät yksittäisten sormienkin lihakset. Kun paino on jaloilla, nosta käsivarret kyljen kautta kaaressa ylös ja kurota namastemaisesti taas kohti kattoa.

- Tuo hitaasti kädet  sydämellesi siinä samassa asennossa kasvojen ohitse, ja hengitä syvään. Tunne veren kohina ja mieti mitä söisit aamiaiseksi.

Kaikkinensa tähän harjoitukseen menee minun tekemänä noin 4,5-5,5 minuuttia, joten en ihan yllä siihen, mitä ne munkit suositteli. Mutta toisaalta en ole munkki vaan ylipainoinen perheenäiti. Eikä aamusta voi edes yrittämällä repiä montaa minuuttia tämmöisiin harjoituksiin, sillä itkevä lapsi pinnasängyssä vie keskittymisen kertaheitolla. 

Mutta kokeile ihmeessä! En tiedä parempaa tapaa herätä - energia ihan kuin virtaa päähän. En tajua, miksen tee tätä joka päivä. Ehkä vaan siksi, koska olen laiska. Mutta tulipa tehtyä tämän päivän hyvä teko itselleni jo heti aamusta.