Olen onneni kukkuloilla - uskalsin viimein ottaa rohkean askeleen ja siirrän yritykseni toimitilan pois puuronsilmästä. Pieni remppa ja muutto on edessä ennen kuun vaihdetta - ja sitten koittaa uusi alku!

Syyskuun alusta kuljen todennäköisesti lumien tuloon 2-3 päivänä polkupyörällä töihin! Ihanaa! Kokeilin reittiä pari päivää sitten ja miten kiva se olikaan! Matkalle osui viherpeukaloiden palstaistutuksia, soratie, rykelmä 50-luvun omakotitaloja ja vielä pari kauppapuutarhaa. Niistä toinen oli todella idyllinen ja (kukkaroni) onneksi huomasin sen vasta nyt syksyn tullen.  

Tämä muutos piti sisällään myös pari opetusta:

1) Valittajilla ei ole yhtä kivaa. Olin valitellut koko kesän, että olisipa toimiva pyörä. Olisi vaan niin kivaa polkea pyörää joskus ainaisen sauvakävelyn sijaan. No... Kävipä ilmi, ettei pyörässäni ollut muuta vikaa kuin tyhjät renkaat. Ostin uuden pumpun (semmoisen jota voi pumpata molemmilla käsillä, osa pumpusta jalkojen alla) parillakympillä Prismasta, ja ilma pysyi renkaissa moitteetta koko matkan!

2) Rohkea rokan syö. Toimitilan löytäminen ei ollut sinänsä hankalaa, koska yritykseni on pieni. Mutta mietin siirtoa todella pitkään. Kun sitten viimein kävimme katsomassa tätä napakymppiä, meidän jälkeemme sisään asteli kiinteistönvälittäjän kutsumat toiset katsojat. Päätin että nyt tai ei koskaan ja soitin heti autosta, että tämän me otamme. En ole vielä katunut sitä - olipa ne katsojat sitten tosiasialla liikkeellä tai vain tunnustelemassa. Tästä toimitilasta teemme juuri meidän näköisen ja siinä mahdumme huoletta kasvamaan seuraavat pari vuotta.

Eli nyt ei muuta kuin kypäräostoksille. Ja satulalaukut pitää myös hankkia. Kunnon sadeponcho odottaakin jo tuolla kaapissa niitä aamuja, kun ei millään jaksaisi lähteä fillaroimaan...