Pidän ravintoloissa syömisestä, mutta valitsen yleensä ne tutut ja turvalliset paikat. Ja valitsen yleensä aina saman ruokalajin tai annoksen. Pettymyksen pelko on joskus niin suuri, että olen antanut uusissa paikoissa mieheni valita minulle pääruoan, koska hänellä on parempi "annostuuri". 

Siksi tämänpäiväinen projektini, uuden lounaspaikan valinta, tuotti työtä... Mieleni teki sushia ja koskapa en ole saanut Helsingissä vielä hyvää sushia, vietin pitkän tovin selaten vaihtoehtoja. Päädyin lopulta nettiarvostelujen perusteella Helsingin Töölössä sijaitsevaan Umeshu-sushipaikkaan ja tehdäkseni tästä varsinaisen mindfulness-retken, päätin mennä sinne raitiovaunulla, ja matkalla katsoa jokaisen vastaantulijan ja matkustajan kasvoja - en maata. (Koulukiusattuna sitä tuli opeteltua ihmisten elekielen luku kasvoja näkemättä, enkä vieläkään muista tsekkailla vastaantulijoita. Monet kaverit ovat sanoneet nähneensä minut kaupungilla, mutta minä olen nähnyt vain ne lähimmät hahmot ja heidän asentonsa. Julkkiksiakaan en ikinä bongaa, kun en kiinnitä ihmisiin sillä tapaa huomiota.)

Kummasti niska tottui uuteen asentoon ja ihmisten katselu oli jännä kokemus. Kovin hämmästynyt kyllä olin siitä, miten synkältä ihmiset näyttivät niin aurinkoisena päivänä. Avoimia kasvoja tuli vastaan vain kourallinen. Sushipaikka oli pieni pettymys: kallis, ahdas ja liikafiini. Olisi ehkä pitänyt tyytyä vanhoihin lounaspaikkoihin, mutta tulipa tehtyä sporamatka eri kaupunginosaan keskellä työpäivää.

Ja niin joo, hyvää sushia saa seuraavista: Yasuragi-kylpylän ravintolat Tukholman Hasseluddenissä, Uppsalassa puolestaan Mikaku ja Ippai ippai. Ja näissä otan mieluiten misokeittoa, jotain avokadoa, jotain lohta, ja paljon inkivääriä. Yhtä turhaa näköjään kokeilla uutuuksia kuin lotota.