Voi olla, että ensimmäisen viikon tekoni vaikuttavat laimeilta - niin myös tämä. Mutta minulle ne eivät sitä ole, sillä esimerkiksi nyt jalkojani... niitä olin laiminlyönyt niin pahasti, että ukkovarpaiden kynnet olivat halkeilleet. Eilisen hoidon jälkeen toisesta tippui puolet pois (se oli siis mennyt tiukoissa kengissä puristuksissa kahteen osaan ihan täysin, ja uusi kynsi oli jo pitkään kasvanut sen vanhan lerpakkeen alla). Olen vaan niin kertakaikkisen huono huolehtimaan fyysisestä (ja psyykkisestä) hyvinvoinnistani, että tämmöiset vähemmän hardcoretjutut ovat minulle juuri sitä - hardcorea.

Tänään ajattelin viettää ihan hiljaisen illan. "Vapaa" alkoi jo kello 20.20, kun pikkuinen nukahti (todella helposti tällä kertaa). Olimme viettäneet illan kahdestaan enkä ollut napsahtanut kertaakaan, ja olin jopa hieman ylpeä itsestäni, kun tulin portaat alas olohuoneeseen. Nyt kun mieheni on reissussa, aion viettää nämä pari iltaa mahdollisimman positiivisesti ja rauhallisesti. Nyt seuraavaksi kaivan päiväkirjan esiin jostain kirjahyllyn kätköistä. En muista milloin olisin anastanut semmoiseen kirjoitteluun minuutteja lyhyestä vapaa-ajastani kotitöiden jälkeen. Otan seuraksi vähän valkkaria ja vannon - en kirjoita mitään negatiivista tällä kertaa päiviksen sivuille!