Olen onneni kukkuloilla - uskalsin viimein ottaa rohkean askeleen ja siirrän yritykseni toimitilan pois puuronsilmästä. Pieni remppa ja muutto on edessä ennen kuun vaihdetta - ja sitten koittaa uusi alku!

Syyskuun alusta kuljen todennäköisesti lumien tuloon 2-3 päivänä polkupyörällä töihin! Ihanaa! Kokeilin reittiä pari päivää sitten ja miten kiva se olikaan! Matkalle osui viherpeukaloiden palstaistutuksia, soratie, rykelmä 50-luvun omakotitaloja ja vielä pari kauppapuutarhaa. Niistä toinen oli todella idyllinen ja (kukkaroni) onneksi huomasin sen vasta nyt syksyn tullen.  

Tämä muutos piti sisällään myös pari opetusta:

1) Valittajilla ei ole yhtä kivaa. Olin valitellut koko kesän, että olisipa toimiva pyörä. Olisi vaan niin kivaa polkea pyörää joskus ainaisen sauvakävelyn sijaan. No... Kävipä ilmi, ettei pyörässäni ollut muuta vikaa kuin tyhjät renkaat. Ostin uuden pumpun (semmoisen jota voi pumpata molemmilla käsillä, osa pumpusta jalkojen alla) parillakympillä Prismasta, ja ilma pysyi renkaissa moitteetta koko matkan!

2) Rohkea rokan syö. Toimitilan löytäminen ei ollut sinänsä hankalaa, koska yritykseni on pieni. Mutta mietin siirtoa todella pitkään. Kun sitten viimein kävimme katsomassa tätä napakymppiä, meidän jälkeemme sisään asteli kiinteistönvälittäjän kutsumat toiset katsojat. Päätin että nyt tai ei koskaan ja soitin heti autosta, että tämän me otamme. En ole vielä katunut sitä - olipa ne katsojat sitten tosiasialla liikkeellä tai vain tunnustelemassa. Tästä toimitilasta teemme juuri meidän näköisen ja siinä mahdumme huoletta kasvamaan seuraavat pari vuotta.

Eli nyt ei muuta kuin kypäräostoksille. Ja satulalaukut pitää myös hankkia. Kunnon sadeponcho odottaakin jo tuolla kaapissa niitä aamuja, kun ei millään jaksaisi lähteä fillaroimaan...

Kiitos paljon kannustuksesta terveellisemmän elämäntyylin tiellä! Sitä tarvitaan, kun olen lomien loputtua pitänyt itseni pirteänä taas sillä samalla tutulla tavalla: kuppikaupalla kahvia näytön edessä.

Kaksi viimeaikaista terveyshömpötystäni on kuitenkin jäänyt tavaksi: Sitruunainen aamujuoma (puoli tuorepuristettua sitruunaa lasiin vettä) ja iltajuoma: vehnänorasjauhetta veteen. Puntarin muutoksista en tiedä, kun olen päättänyt käydä puntarissa vasta 114 postauksen jälkeen. Mutta mieli on jotenkin kirkkaampi. Eikä illalla maistu ne ylimääräiset väli/iltapalat kuten ennen.

Uutta, vaikkakin koettua, terveyshommaa kokeilen nyt parin päivän päästä. Olen nimittäin varannut yritykselleni keilaushetken! Klassinen kickoff-aktiviteetti, mutta ihan tervetullut vaihtoehto tietokoneen ja fläppitaulun tuijotukselle. En ole keilannut moneen vuoteen, ja vaikka tätä ei voi varsinaisesti liikunnaksi laskea, lasken tämän... nostalgiseksi työterveysharjoitukseksi. Ehkä sitä näin muistaisi paremmin pitää itsensä kunnossa myös syksyllä. Vielä kun vaihtaisi kahvin yrittiteehen!

Olen käynyt kiropraktikolla ja überhienossa kasvohoidossa tässä välissä - ja kuumakivihoidossa! Tämä jälkimmäinen oli vallan mainio ja voin suositella sitä kaikille, jotka pitävät saunomisesta ja pehmeästä hieronnasta. Se mun hieroja oli oikeasti urheiluhieroja, joten hän otti kuulemma hieman kovemmin ottein kuin "spa-hierojat". Mutta lopputulos oli loistava.

Sain siis hieronnan eilen (1 h, selän käsittely), ja olin koko illan pirteä, mutta nukuin yön kuin tukki. Tänään on ollut pirteä olo eikä kroppa ole kipeä kuten silloin, kun olen ollut "normihieronnassa". Päin vastoin olo on "avoin" ja niska edelleen ihan rento, vaikka olen tänään kantanut käsilaukkua oalla, ja ajanut lapsenrattaita ja autoa.

Kivet tuntuivat kuumilta ensin, kun ne lämmitti selkää, mutta kun itse hieronta alkoi, kuumuus ei häirinnyt ollenkaan. Suosittelen - vielä kerran! :)

Innostuin ihan hirmuisesti elävästä ravinnosta, kun tulin lueskelleeksi alan kirjoja lomalla. Tutun kirjahyllystä löytyi vaikka mitä minulle uutta tietoa. Havainnollistavat kuvat ihmisen ja koiran (sekasyöjän ja lihansyöjän) suolistoista pistivät miettimään. Joten eikun tuumasta toimeen. Kaivoin esille idätyslaatikon, joka oli ensi-innostuksen jälkeen unohtunut tiskikaappiin. Nyt siellä sikiää mungopapujen versoja.

Kokeilin myös viettää eilen yhden päivän lähes vegaanina. Aamiaiseksi puristin puolen sitruunan mehun (veteen sekoitettuna) ja nautin myös pähkinä-hedelmä-mysliä kauramaidolla. Välipalaksi söin banaanin, ja lounaalla pinaattipyöryköitä intialaisessa ravintolassa. Illalla tuli sitten syötyä lohta ja perunaa päivälliseksi ja illalla spelttipannukakkua (laitoin siihen myös toissapäivän päivälliseltä jääneet lisäkeohrat). Sen pannukakun tein ihan normimaitoon (ykkösmaitoon tarkemmin sanottuna).

Ihan tiukka terveysintoilija en kuitenkaan ollut, sillä join esim. tosi monta kuppia kahvia työpäivän aikana. Mutta yritin näin kaikenkaikkiaan elää varsin terveellisesti. Ennen nukkumaanmenoa nautin vielä vehnänoraspulveria sekoitettuna veteen. Se kyllä vähän oksetti, vaikka olin aloittanut minimiannostuksella eli 1/4 teelusikallista yhteen lasiin vettä.

Olo oli todella energinen koko päivän ajan ja ehdin saada aikaiseksi vaikka mitä illallakin: Kitkin rikkaruohoja puutarhassa ja pesin pyykkiä. Akvaario jäi kyllä hoitamatta, mutta sen jaksan ehkä tehdä tänään töiden jälkeen. On nimittäin vieläkin hyvä olo.

Hitsi. Näin kun jaksais elää koko ajan. Tänään olen kyllä lipsunut hieman, sillä olen syönyt mm. pari suklaakeksiä (ei mitään vegesuklaata siinä!) ja syönyt lounaaksi sitä samaista pannaria hillolla. Mutta olen ainakin juonut päivän aikana vähemmän kahvia, on sekin jo askel oikeaan suuntaan. 

Tuntuu siltä, että vessassa käynti on ollut paljon mukavempaa. Ajattelen, että masuni on iloisempi jotenkin. Ja ajatus pysyy paremmin niinkuin kirkkaana. Hankalaa selittää sitä fiilistä, mutta olen aika varma siitä, että sokeri ja vehnäjauho eivät tee hyvää kropalleni.

Haaveilen, että joskus voisin katsoa kuvia minusta ja lapsestani ilman että täytyy pelätä, ettei a) mahdu huvipuistolaitteisiin, kun se aika koittaa b) jaksa lähteä vaikka perheen yhteiselle pyörälenkille, kun pikkujäppinen pysyy pystyssä omalla fillarilla. Just nyt molemmat noista kuulostaa tosi tympeiltä ja raskailta vapaa-ajan huvituksilta, mutta ehkä sitä joskus vielä pystyy (lue: jaksaa) innostua noistakin! 

Ensiksi suuri pahoittelu teille ihanille kommentoijille: En oikein ymmärrä tämän Vuodatuksen kommenttihallintaa - ja olen onnistunut deletoimaan joitain kommentteja tajuamatta miten! Olen varsin kypsä tähän palveluun ja pohdin, jos siirtäisin blogni muualle. Mutta jatketaan nyt vielä muutaman postauksen verran täällä - ihan vaan, kun en just nyt jaksa ruveta säätämään mitään uutta...

Nyt reilun tunnin kuluttua alkaa kesäloma - parempi myöhään kuin ei milloinkaan! En ole kirjoittanut postauksia pitkään aikaan, koska työt ovat vieneet kaikki mehut tässä viime aikoina. Todo-lista on ollut ihan uskomattoman pitkä ja vieläkin siinä on pari kohtaa jäljellä!

Mutta olen tehnyt kuitenkin muutaman arkiteon elämänlaadun parantamiseksi:

1) Kävin gynellä. Sain tietää, että minulla on emätintulehdus. Nyt on antibioottikuuri meneillään ja kutina ja kirvely vähentynyt hieman. Suurta muutosta ei kuitenkaan kolmen päivän aikana ole vielä kuulunut, mutta onneksi on vielä viikon verran kuuria jäljellä.

2) Olen syönyt töissä terveellisiä välipaloja. Aina kolmen maissa, kun tietokoneen tuijotus on tuntunut ylitsepääsemättömän ankealta, olen ahtanut napaani rivakasti ananansta, omenan tai karjalanpiirakan. Ja avot - taas jaksaa pari tuntia! En ole ennen oikein tajunnut välipalan voimaa, mutta ilman noita verensokeribuusteja olisin varmaan nuukahtanut kuin kasvi laudalla.

Tähän päälle vielä uudet silmälasit ja allergialääkkeet, niin johan on ollut helpompi pärjätä!

Nyt aion pitää taas pitkän tauon, koska olen ilman internettiä ainakin viikon verran. Odotan itse asiassa tätä taukoa, sillä viime kesänä huomasin, miten päätetauko tekee hyvää.

Nauttikaa lomasta, jos sellaisella olette! Tai nauttikaa töistä/opiskeluista, jos olette jo lomilta takaisin sorvin äärellä!